Tulin tänään sairaalasta kotiin. kaikki on aivan sekaisin. En voi ymmärtää, mitä on tapahtunut, en todellakaan voi ymmärtää. Olin tiistaina kotona, makailemassa sängyllä, kun Pete oli herännyt. Makasimme siinä yhdessä, juttelimme mukavia. Ovikello soi, ja menin avaamaan. Se oli Raine. Jätkä oli ihan sekaisin, pyysin sen kuitenkin sisälle. Se selitti jotain hapoista, ja Judesta, en vaan saanut selkoa, että mistä tarkalleen oli kyse. Peten nähtyään Raine sai jonkun skitso kohtauksen, ja rupes riehumaan kunnolla. Se löi mua pari kertaa naamaan, ja sen jälkeen potkaisi kai jalkaan. Pete hermostui tästä, ja oli menossa Rainen kimppuun. Se otti Rainea kädestä, ja veti sitä turpaan. Raine heitti Peten maahan, ja kaivoi ysimillisen esiin. Mä istuin huoneen nurkassa, ja itkin. Ase laukesi, ja kolahti maahan, kun Pete makasi verisenä maassa. Tämän jälkeen en muista paljoa. Jossain vaiheessa poliisit tulivat, ja minut vietiin sairaalaan.
Seuraavat muistikuvat ovat vasta perjantaina. Heräsin sairaalassa, ja oli pieni kelaaminen, että mitä oli tapahtunut. Tosiaankin, Raine ampui Peten. Jäin sairaalaan tarkkailuun maanantaihin asti, sillä olin ollut niin kovassa shokissa, että en kuulemma olisi pärjännyt kotona. Lääkitys oli ollut melkoisen kova, vaikka ainahan se on, mutta tää oli vähän erijuttu.
Kun tänään sitten lähdin sairaalasta, kävin Juden luona. Se oli myös kuullut uutiset, muttei ollut niistä kovinkaan moksiskaan. Sen mielestä elämä on julmaa, ja se joka leikkiin ryhtyy, sen kestäköön. Tottahan se on, mutta Pete oli vielä niin nuori. Ostin Judelta subun piuhalle, ja menin himaan. Verilammikko oli vielä siinä sohvan vieressä. En voinut pestä sitä, en vielä. Menin sänylle, ja vedin kakkosen subufixit hihaan. Pääsin taas hetkeksi pois totuudesta, neverlandiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti