Minä

Olen Lara. 23 vuotias tyttö ties mistä. Olen jo kauan käyttänyt kemikaaleja päästäkseni eroon todellisuudesta. Olen liioittelematta kokeillut lähes kaikkea, mitä maa päällään kantaa. Aluksi se oli melko harmitonta, mutta mitä enemmän pakenin elämää, sen selvemmäksi asia tuli koko ajan; Ne pienetkin asiat, jotka ennen toivat edes pienen hymyn, eivät tuntuneet enää miltään. Elämäni ei ole koskaan ollut ruusuilla tanssimista, ja minut on hylätty monesti. Mikään ei ole kuitenkaan satuttanut niin paljon kuin se, että elämäni ensirakkaus, subutex, on hylkäämässä minua.

Äitini kuoli synnyttäessään minua, sektion aiheuttamiin komplikaatioihin. Isäni on aina syyttänyt minua äidin kuolemasta, jonka takia hän on myöskin aina vihannut minua, murhaajaa. Minulla ei siis ole koskaan ollut rakastavaa perhettä, taikka vanhempia. Varmaankin juuri siksi minusta tuli tällainen; Sisäänpäin sulkeutunut, elämänhaluton ja kemikaalihuuruinen tyttölapsi.

Olen tosiaan elämässäni kokeillut mahdollisesti kaikkia huumeita, jos suinkin vain mahdollista. Käyttöni alkoi tietenkin kokeiluista, mm. Lääkkeiden, ja subutexin. Nämä ovat elämässäni edelleen päivittäin, mutta lisäksi tarvitsen kaikkea, mihin vain on varaa. Tästä syystä olen monesti joutunut tekemään rikoksia saadakseni helpotusta tuskaani. Kuitenkin, kuten jo aikaisemmin taisin mainita, minä en enää käytä huumeita, vaan huumeet käyttävät minua. Toivon, että te, ihmiset ymmärtäisitte sanomani näillä teksteillä. Nämä ovat viimeisillä voimillani kirjoittamia varoituksen sanoja.